Amnestyn apartheid-raportin analyysi

NGO Monitor – 31.1.2022

Amnesty International julkaisi 1. helmikuuta uuden version kansalaisjärjestöjen leikkaa-liimaa-raporttien sarjasta, jossa Israel leimataan ”apartheid-valtioksi”. Julkaisu ei tuo esiin mitään uutta, eikä se poikkea merkittävästi Human Rights Watchin (HRW) ja B’Tselemin vuonna 2021 julkaisemista huonoon valoon joutuneista raporteista. Silti Amnesty sanoo, että sen laatimiseen kului yli neljä vuotta.

Monien aiempien kansalaisjärjestöjulkaisujen tavoin Amnestyn raportti manipuloi ja vääristelee kansainvälistä oikeutta, Israelin politiikkaa ja tapahtumia paikan päällä sekä kieltää juutalaiselta kansalta sen oikeuden suvereeniin tasavertaisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen.

Amnestyn raporttia voidaan pitää antisemitistisenä Kansainvälisen Holokaustin muistoliiton (IHRA) antisemitismin määritelmän mukaisesti, jonka mukaan antisemitismin tunnusmerkit täyttää ”juutalaisen kansan itsemääräämisoikeuden kieltäminen esimerkiksi väittämällä, että Israelin valtion olemassaolo on rasistinen pyrkimys.”

Amnestyn raportissa kriminalisoidaan Israelin juutalaisen identiteetin turvaavat lait ja käytännöt – kuten paluulaki – jotka on vahvistettu kansainvälisessä laissa ja jotka ovat samanlaisia kuin monien muiden kansallisvaltioiden käytännöt.

Medialle lähetetyssä luonnoksessa Amnesty kirjoitti: ”Tämä apartheid-järjestelmä sai alkunsa Israelin luomisesta toukokuussa 1948, ja sitä on rakennettu ja ylläpidetty vuosikymmeniä” – mikä tarkoittaa, että Israel on luonnostaan laiton. Sen jälkeen, kun Amnesty oli saanut osakseen laajaa julkista arvostelua koskien väitteen antisemitismiä, Amnesty muutti tämän rivin seuraavasti: ”Tätä apartheid-järjestelmää on rakennettu ja ylläpidetty vuosikymmenten ajan.” Alkuperäinen kieli on kuitenkin säilytetty joissakin Amnestyn sivukonttoreiden lähettämissä versioissa.

Näissä hyökkäyksissä Israelin toiminta kuvataan valheellisesti pyrkimykseksi säilyttää ”juutalaisten herruus” (Jewish dominion”). Kyseessä on antisemitistinen kielikuva, jota hoetaan läpi koko julkaisun. Amnestyn yleisenä argumenttina on, että kaikki Israelin toimet ovat pahantahtoisia, vaikka ne edistäisivät rauhaa ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta, parantaisivat palestiinalaisten tai vähemmistöryhmien asemaa Israelissa tai olisivat kansainvälisen oikeuden määräämiä. Tämän ajatusrakennelman tukemiseksi Amnesty jättää usein epäjohdonmukaisesti huomiotta tai vähättelee olennaisia eroja Israelin omiin arabikansalaisiin ja toisaalta Gazan ja Länsirannan palestiinalaisiin kohdistaman politiikan välillä.

Amnesty pitää Oslon sopimuksissa määriteltyä kahden valtion mallia osana apartheid-hallintoa. Amnestyn mukaan Oslon sopimukset ovat apartheidin väline huolimatta siitä, että ne perustuvat PLO:n ja Israelin yhteisymmärrykseen ja ovat kansainvälisen yhteisön allekirjoittamia.

Amnesty käyttää raporttiaan käynnissä olevaan vaikuttamistoimintaansa, jonka tavoitteena on saada kansainvälinen yhteisö hyväksymään ja panemaan täytäntöön Israelin vastaisen BDS-boikottikampanjan ja lawfare-toiminnan (eli oikeuslaitoksen käyttämisen poliittiseen sodankäyntiin, suom.huom.). Raportin julkaisu on ajoitettu tukemaan YK:n erityisraportoijan Michael Lynkin maaliskuussa 2022 julkaistavaa raporttia, jossa esitetään samankaltaisia väitteitä. Sen tarkoitus on vaikuttaa YK:n ihmisoikeusneuvoston tutkintakomission tutkintaan, jonka kohteena ovat ”kaikki toistuvien jännitteiden… ja konfliktin pitkittymisen taustalla olevat perimmäiset syyt, mukaan lukien järjestelmällinen syrjintä ja sorto, joka perustuu kansalliseen, etniseen, rodulliseen tai uskonnolliseen identiteettiin”.

Seuraavassa analyysissä tuodaan esiin joitakin Amnestyn julkaisun perustavanlaatuisia puutteita:

1. Antisemitistiset kielikuvat

Amnesty käyttää toistuvasti termiä ”juutalaisten herruus” (”Jewish domination”) kuvaamaan Israelin politiikkaa. Tämä muistuttaa pahamaineisen Siionin vanhimpien pöytäkirjojen -väärennöksen tekstiä: ”Juutalaiskansa ei ole koskaan kyseenalaistanut tätä pöytäkirjaa, kuten ei ensimmäistäkään. Se paljastaa samat juutalaisten suunnitelmat ja päämäärät maailmanherruudesta ja kaikenläpäisevästä kostosta.”

Termi on huterasti peitelty versio B’Tselemin karkeasta ilmaisusta ”juutalainen ylivalta” (”Jewish supremacy”). Sen tarkoitus on, että lukija yhdistää juutalaisen itsemääräämisoikeuden valkoisen ylivaltaan. Amnesty toistaa valhetta, jonka mukaan Israelin itsenäisyys ja juutalaisen kansan itsemääräämisoikeus on itsessään rasistista.

Kuten johdannossa todetaan, koko raportti perustuu ajatukseen, että Israelin olemassaolo on lähtökohtaisesti rasistista. Tämä ajatus täyttää IHRA:n määritelmän mukaan antisemitismin tunnusmerkistön.

Euroopan komission IHRA-käsikirjassa selitetään:

Juutalaisen kansan oikeuden itsemääräämiseen ja kansalliseen kotimaahan kieltäminen on antisemitismiä, koska se kieltää juutalaisten uskonnolliset ja historialliset siteet Israelin maahan. Siinä sivuutetaan se tosiasia, että Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 181 (II) perusteella. Lisäksi maan väittäminen rasistiseksi hankkeeksi ja nykyaikaisen valtiomuodon ambivalenttien piirteiden esittäminen demonisoivalla tavalla, joka koskee yksinomaan Israelin valtiota, ovat yrityksiä heikentää maan kansainvälistä legitimiteettiä.

2. Israelin paluulaki (1950)

Amnestyn mainitsemiin Israelin juutalaiseen luonteeseen liittyviin lakeihin kuuluu paluulaki (Law of Return). Amnesty taustoittaa tätä peruslakia väittämällä, että

väestörakenteelliset näkökohdat ovat alusta alkaen ohjanneet Israelin lainsäädäntöä ja poliittista päätöksentekoa. Vastaperustetun valtion väestörakennetta oli tarkoitus muuttaa Israelin juutalaisten eduksi, kun taas palestiinalaiset – olivatpa he sitten Israelin sisällä tai myöhemmin miehitetyillä palestiinalaisalueilla – koettiin uhkana juutalaisenemmistön saavuttamiselle ja säilyttämiselle, minkä vuoksi heidät oli karkotettava, hajautettava, segregoitava, valvottava, jätettävä osattomaksi maastaan, omaisuudestaan sekä ilman taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia.

Paluumuuttolaki antaa erityisaseman Israelin kansalaisuutta hakeville juutalaisille eri puolilta maailmaa. Laissa ei syrjitä millään tavoin Israelin ei-juutalaisia kansalaisia, eikä se ole ainoa laatuaan. Muutkin maat, joissa on diasporaväestöä – kuten Irlanti, Espanja ja Saksa – ovat ottaneet käyttöön lakeja, joilla helpotetaan niiden diasporajäsenten paluumuuttoa.

Lisäksi paluulaki on yhdenmukainen kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (International Convention on the Elimination of all Forms of Racial Discrimination; ICERD) normien kanssa, joissa määrätään erityistoimenpiteistä ”tiettyjen rotuun tai etniseen alkuperään kuuluvien ryhmien aseman parantamiseksi” sekä ”ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yhtäläisen nauttimisen suojelemiseksi”. YK:n ICERD-komitea totesi, että määräyksen tarkoituksena on korjata ”historiasta johtuva eriarvoisuus, joka estää haavoittuvilta ryhmiltä ja yksilöiltä ihmisen persoonallisuuden täydelle kehitykselle välttämättömät olosuhteet” ja ”ehkäistä… uusien eriarvoisuuksien syntyminen”.

3. Metodologia

Amnestyn metodologiaosio on vaikeaselkoinen ja ristiriidassa kansainvälisesti tunnustettujen tiedonkeruun standardien kanssa. Siinä ei mainita raportin laatijoita eikä asiantuntijoita, joita se on kuullut analyysiä varten. Lisäksi siinä väitetään, että täydentääkseen tietoja pitkäaikaisista huolenaiheista ja analysoidakseen niitä apartheidin viitekehyksen kautta Amnesty Internationalin edustajat haastattelivat helmikuun 2020 ja heinäkuun 2021 välisenä aikana 56 ihmistä alueilla, joihin nämä esimerkkitapaukset keskittyvät. Näitä 56 ihmistä ei nimetä eikä selitetä, miten heidät valittiin, ei kerrota, oliko haastattelujen aikana läsnä palestiinalaisia ”valvojia”, eikä täsmennetä, oliko heillä mitään asiantuntemusta tai relevanssia ”apartheidin viitekehyksen” kannalta.

Amnesty väittää, että sen tutkimuksen ja analyysin ohjenuorana oli Amnesty Internationalin heinäkuussa 2017 hyväksymä ihmisoikeusloukkauksia ja apartheid-rikoksia koskeva maailmanlaajuinen politiikka… [ja että] se noudattaa samanlaista tutkimusta ja analyysiä, joka tehtiin Myanmarin tilanteesta. Aivan kuten Human Rights Watch (HRW), joka väitti soveltavansa Israeliin samaa analyysia kuin Myanmarissa, myös Amnesty kuitenkin soveltaa Israeliin räikeästi ainutlaatuista määritelmää. Amnesty kuvailee, että Myanmar on rajoittanut äärimmäisen paljon rohingyoiden liikkumisvapautta ja pakottanut siten heidät elämään ghettotyyppisessä tilanteessa, mikä muistuttaa Etelä-Afrikan hallinnon käytäntöjä. Amnestyn Myanmariin käyttämä määritelmä noudattaa kuitenkin paremmin hyväksyttyjä oikeudellisia määritelmiä, esimerkiksi se ei määrittele vallan väärinkäyttöä (dominion) hallinnoksi (control) (ks. juridisia väitteitä koskeva jakso jäljempänä).

Amnesty jättää tarkoituksellisesti huomiotta ”palestiinalaisviranomaisten tai aseellisten ryhmien tekemät rikkomukset … jotka eivät ole tämän raportin kohteena”. Nämä rikkomukset ovat kuitenkin suoraan syinä monille raportissa käsitellyille Israelin toimille, ja ne ovat olennaisen tärkeitä arvioitaessa apartheid-syytösten juridista pätevyyttä (tai sen puuttumista).

4. Amnestyn juridiset perustelut

Amnesty ei tarjoa mitään uutta apartheidiä koskevaan lainopilliseen keskusteluun vaan toistaa samaa keksittyä ja keinotekoista määritelmää, jota HRW ja muut kansalaisjärjestöt levittävät. Joulukuussa 2021 asianajaja Josh Kern ja NGO Monitorin oikeudellinen neuvonantaja julkaisivat perusteellisen lainopillisen analyysin ihmisyyttä vastaan kohdistuvan apartheid-rikoksen ominaispiirteistä. Amnesty on jättänyt tutkimuksen huomiotta, koska se osoittaa, että Amnestyn määritelmä on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja että apartheidiä sovelletaan virheellisesti arabien ja Israelin väliseen konfliktiin.

Vaikka Amnesty väittää, että sen raportti on laadittu ”ulkopuolisten kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden kanssa, joilta on pyydetty neuvoja”, näitä henkilöitä ei ole mainittu nimeltä. Lainopillisia näkökohtia koskevat viittaukset ovat huomattavan niukkoja ja täynnä kehäviittauksia (käytetään lähteitä, jotka viittaavat toisiinsa).

Amnesty ei määrittele tarkasti apartheid-rikosta. Esimerkiksi valta-aseman väärinkäyttö (domination) on rikoksen olennainen osa. Amnesty toistaa HRW:n virheellisen määritelmän, joka rinnastaa vallan väärinkäytön (domination) hallintoon (control). Sen sijaan, että Amnestyn määritelmä perustuisi lainopilliseen analyysiin, se on otettu Oxford English Dictionary – sanakirjasta. Oikeudellisesti tämä määritelmä on naurettava, sillä se tarkoittaa, että missä tahansa, missä on valtiohallinnon alaisuudessa eläviä vähemmistöryhmiä, olisi kyse apartheidistä.

Amnesty määrittelee vallan väärinkäytön (dominion) hallinnoksi (control). Ilmeisesti tavoitteena on rinnastaa se miehityksen hyväksyttyyn määritelmään ja irrottaa kontekstista apartheid-termin tulkinta sellaisena kuin se ymmärretään apartheid-yleissopimuksessa (1973) ja Rooman perussäännössä (2002). Amnestyn määritelmä, että hallinto (control) on sama kuin vallan väärinkäyttö (dominion) tarkoittaa, että mikä tahansa sotilaallinen miehitystilanne (jollaiseksi Amnesty International määrittelee Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin laillisen aseman) vastaisi apartheidiä.

Amnesty vetoaa harhaanjohtavasti myös vuoden 1973 apartheid-yleissopimukseen, joka hyväksyttiin kylmän sodan aikana ja johon yksikään länsimaista, Israel mukaan lukien, ei liittynyt. Toisin kuin Amnesty väittää, se ei ole kansainvälistä oikeutta eikä sido Israelia.

Lisäksi Amnesty soveltaa apartheid-sopimuksen kieltä valikoivasti ja viittaa kohtiin, jotka tukevat sen väitteitä, mutta jättää huomiotta ne säännökset, jotka eivät sitä tue. Amnesty esimerkiksi väittää, että sopimuksen tekstin pitäisi olla perustana Rooman perussäännön mukaiselle ”epäinhimillisten tekojen” määritelmälle, koska apartheid-sopimuksen määritelmä ”epäinhimillisistä teoista” on paljon laajempi. Ristiriitaisesti Amnesty väittää, että se ei pyri väittämään tai arvioimaan, onko jokin järjestelmä… sellaisena kuin se on toteutettu Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla… samanlainen tai analoginen kuin Etelä-Afrikassa toteutettu järjestelmä. Kuitenkin apartheid-sopimuksessa todetaan selvästi, että apartheid tarkoittaa samanlaista rotuerottelua ja syrjintäpolitiikkaa ja käytäntöjä, joita harjoitettiin Etelä-Afrikassa.

5. Suositukset: Israelin eliminoiminen

Amnestyn suosittelee Israelin eliminoimista vaatimalla palestiinalaisten ”paluuoikeutta” (palestiinalaisten narratiivia myötäillen) ja kaikkien sellaisten lakien ja käytäntöjen kumoamista, jotka suojelevat maan juutalaista identiteettiä ja kansallista itseilmaisua.

Amnesty toistaa tavalliset kehotuksensa painostaa kansainvälistä yhteisöä panemaan täytäntöön aseidenvientikielto Israelia vastaan, perustaa kansainvälinen tuomioistuin tuomitsemaan israelilaisia virkamiehiä ”apartheidistä”, uhata ja painostaa yrityksiä lopettamaan liikesuhteensa Israelin kanssa, kannustaa palestiinalaishallintoa lopettamaan turvallisuusyhteistyö Israelin kanssa ja vedota arabimaiden johtajiin, että Israelin ja sen naapureiden välinen kasvava lähentyminen lopetettaisiin.

6. Väkivallan ja terrorismin kaunistelu

Amnesty kaunistelee ja vähättelee palestiinalaisten terroristijärjestöjen israelilaisiin siviileihin kohdistamaa äärimmäistä väkivaltaa, myös juutalaisvastaisia mellakoita vuoden 2021 konfliktin aikana. Raportissa käytetään sanaa ”terroristi” ainoastaan lainausmerkeissä israelilaislähteistä otettujen lainausten tai sitaattien yhteydessä.

Gazasta toukokuussa 2021 tehdyt 4000 raketti-iskua israelilaisia siviilejä vastaan mainitaan vain ohimennen eikä tunnusteta, että nämä iskut ovat palestiinalaisten terroristijärjestöjen tekemiä sotarikoksia. Järjestö esittää samanaikaiset juutalaisvastaiset mellakat ”rauhanomaisina mielenosoituksina” ja jättää huomiotta juutalaisten siviilien murhat ja loukkaantumiset sekä juutalaisten omistamaan omaisuuteen ja synagogiin kohdistuneen laajamittaisen ilkivallan.

Raportissa kuvataan palestiinalaisten 2000-luvun alussa tekemiä itsemurhapommi-iskuja ja tienvarsiampumisia toteamalla niukasti, että palestiinalaiset aseistetut ryhmät ja yksilöt tappoivat tarkoituksellisesti israelilaisia siviilejä asettamalla pommeja väkijoukkoihin ja ampumalla autosta käsin sekä Israelissa että miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Tämä vähättelevä luonnehdinta väheksyy terroriaallon intensiteettiä, joissa vuosina 2000–2004 murhattiin noin 1 000 israelilaista, ja kaunistelee siviilikohteisiin – linja-autoihin, pizzerioihin, perhekokoontumisiin, uskonnollisiin juhliin, yökerhoihin – kohdistuneita iskuja. Vaikeneminen Israeliin kohdistuvista erityisistä uhista – erityisesti itsemurhapommitusaaltojen aiheuttamasta ainutlaatuisesta uhasta – häivyttää täysin Israelin kansalaistensa suojelemiseksi ylläpitämän turvallisuuspolitiikan taustalla olevat syyt.

Ei ole yllättävää, että Amnesty määrittelee intifadan ”palestiinalaisten kansannousuksi Israelin sotilashallintoa vastaan”. Tällä tavoin kaunistellaan israelilaissiviileihin kohdistuva tarkoituksellinen väkivalta ja joukkomurhat.

Amnesty pyyhkii pois palestiinalaisten terrorin myös raportin esimerkkitapauksista. Monissa niistä puolustetaan sellaisten henkilöiden päämääriä, jotka ovat toteuttaneet väkivaltaisia hyökkäyksiä siviilejä vastaan.

Esimerkiksi Amnesty tuomitsee sen, että Israel peruutti neljän Jerusalemissa asuvan henkilön oleskeluluvan vuonna 2006, mutta ei mainitse miesten nimiä. Kyseiset neljä miestä ovat Muhammad Abu Tir, Ahmad Attoun, Muhammad Totah ja Khaled Abu Arafeh. He ovat kaikki Hamasin jäseniä.

Israelin korkeimman oikeuden mukaan (HCJ 7803/06):

• Abu Tir on Hamasin parlamentin jäsen. Hänen toimintansa on laaja-alaista, ja hän on järjestön sotilaallisen osaston veteraani, joka vapautui Israelin vankilasta vuonna 2005 istuttuaan yhteensä 25 vuotta vankilassa osallisuudesta vihamieliseen aseelliseen toimintaan. Tuomiossa kuvataan Abu Tirin osallistumista Hamasin taisteluoperaatioihin vuosina 2011–2014 ja hänen suoraa ja epäsuoraa osallistumistaan erilaisten aseellisten toimintojen rahoittamiseen ja edistämiseen, kuten… terrori-iskujen toteuttamiseen vuosina 2012–2014 … piiloasunnon hankkimiseen, aseiden ostamiseen ja rahoittamiseen ja useiden Hamasin operaatioiden verkottamiseen Juudean ja Samarian kaupungeissa.
• Attoun on Hamasin veteraani ja korkea-arvoinen jäsen…jolla on läheiset yhteydet Hamasin johtoon ja joka on toiminut edistääkseen järjestön toimintaa Juudeassa ja Samariassa sekä Jerusalemissa. Hän on osallistunut Hamasin virallisiin tapahtumiin, joissa ylistetään ’marttyyrejä’ ja kehotetaan aseellisiin iskuihin.
• Totah on Hamasin veteraanijäsen Jerusalemissa…joka istui vankilassa rikollisesta toiminnastaan Hamasissa.
• Abu Arafeh on pidätetty useasti Hamas-toiminnan vuoksi… tiedustelun mukaan hän on merkittävä toimija, joka johtaa erityisesti Jerusalemissa Hamasin johtajien kanssa toimintaa kentällä.

Raportissa käsitellään Munir Rajabin ja Ishaq Arafan oleskeluluvan peruuttamista vuonna 2019, koska heidän ”väitettiin osallistuneen israelilaisiin kohdistuviin iskuihin”.

• HaMokedin korkeimmalle oikeudelle osoittaman vetoomuksen (6049-19) mukaan Rajabi tuomittiin elinkautiseen vankeuteen osallistumisesta Haifassa vuonna 2003 vakavaan terrori-iskuun bussilinja 37:ssä, jossa 17 ihmistä murhattiin ja lukuisat muut loukkaantuivat.
• Israelin turvallisuusviraston (Shabak) mukaan Arafa on Hamasin taistelija, joka teki maaliskuussa 2011 Jerusalemissa iskun, jossa nainen murhattiin ja 47 muuta loukkaantui.

Samoin raportissa mainitaan Salah Hammouri, palestiinalainen, joka tuomittiin vuonna 2005 yrityksestä murhata Israelin silloinen päärabbi Ovadia Yosef ja joka on ollut useita kertoja terroritoiminnan vuoksi hallinnollisen pidätyksen alaisena.

Hammouri on toiminut pitkään palestiinalaisen kansalaisjärjestö Addameerin työntekijänä. Israel nimesi järjestön lokakuussa 2021 terroristijärjestöksi, koska sillä on läheiset yhteydet kansainvälisesti tunnustettuun terroristiryhmään, Palestiinan vapautuksen kansanrintamaan (PFLP).

Addameerin ohella Israel nimesi terrorijärjestöiksi viisi muuta PFLP:hen sidoksissa olevaa järjestöä, muun muassa Union of Agricultural Work Committees (UAWC). Tammikuussa 2022 Alankomaiden hallitus ilmoitti, että se lopettaa tämän järjestön rahoituksen sen jälkeen, kun 18 kuukautta kestänyt riippumaton tutkimus paljasti, että vuonna 2009 ainakin 34 UAWC:n työntekijää oli myös PFLP:n jäseniä. Alankomaat päättivät heinäkuussa 2020 käynnistää tutkinnan, koska kaksi UAWC:n korkea-arvoista virkamiestä oli pidätetty epäiltynä elokuussa 2019 tapahtuneesta pommi-iskusta, jossa murhattiin israelilainen teini-ikäinen Rina Schnerb.

Amnesty kuitenkin kaunistelee ja sivuuttaa nämä terroriyhteydet ja väittää sen sijaan, että palestiinalaisjärjestöt ja ihmisoikeuksien puolustajat, jotka ovat johtaneet apartheidin vastaista vaikuttamistyötä ja kampanjointia, ovat joutuneet vuosien ajan kohtaamaan israelilaista sortoa rangaistuksena työstään. Lokakuussa 2021 Israelin viranomaiset kiihdyttivät hyökkäyksiään palestiinalaisten ihmisoikeusliikettä vastaan nimeämällä kuusi tunnettua kansalaisjärjestöä ’terroristijärjestöiksi’, jolloin Israelin viranomaiset voivat sulkea niiden toimistot, takavarikoida niiden omaisuuden ja pidättää ja asettaa syytteeseen niiden työntekijöitä sekä kieltää rahoituksen tai edes julkisen tuen ilmaisemisen niiden toiminnalle. Samanaikaisesti Israel on mustamaalannut ja pyrkinyt delegitimoimaan apartheidiä tuomitsevat israelilaiset järjestöt.

7. ”Kansan vastarinta” (”Popular Resistance”)

Amnestyn terroristijärjestöjen kaunistelu näyttää ulottuvan myös Hizbollahiin. Raportissa Amnesty tuomitsee, että palestiinalaiset Knessetin jäsenet ovat joutuneet toistuvien mustamaalauskampanjoiden ja hallituksen ministerien harjoittaman pelottelun kohteeksi. Lisäksi heitä on ahdisteltu oikeudellisesti heidän taistellessaan tasa-arvon puolesta ja ilmaistessaan tukensa kansan vastarinnalle Israelin miehitystä vastaan ja muille poliittisille näkemyksille, jotka kyseenalaistavat vakiintuneen narratiivin Israelista juutalaisena ja demokraattisena valtiona. Amnesty viittaa tapaukseen vuonna 2006, jolloin korkeimmassa oikeudessa käsitteltiin Israelin silloisen parlamenttiedustajan Azmi Bisharan Syyriassa pitämää puhetta, jossa hän ylisti Hizbollahia.

Amnesty käyttää edelleen ilmaisua ”kansan vastarinta” (”popular resistance”) Hamasin organisoimista Gazan rajalla järjestetyistä mellakoista, joissa palestiinalaiset ampuivat ja tappoivat israelilaisia sotilaita, lennättivät ilmapalloilla palopommeja siviilialueille ja syyllistyivät muihin väkivallantekoihin.

8. Israelin arabien aseman sekoittaminen Länsirannan ja Gazan palestiinalaisten asemaan

Amnestyn ”yhden valtion” suunnitelma Israelin eliminoimiseksi ilmenee raportissa monin eri tavoin, kuten Israelin arabikansalaisten aseman ja Länsirannalla ja Gazassa asuvien arabien, jotka eivät ole Israelin kansalaisia, aseman sekoittamisena.

Tähän sisältyy omituinen vihjaus, jonka mukaan Israel ylläpitää juutalaisten ylivaltaa Palestiinan taloudessa sulkemalla pois ja laiminlyömällä tarkoituksellisesti Israelin sisällä olevat palestiinalaisyhteisöt – aivan kuin voitaisiin puhua mielekkäästi yhdestä ”Palestiinan taloudesta”.

Amnesty näyttää myös odottavan, että Israel liittää Länsirannan ja Gazan alueeseensa ja ryhtyy soveltamaan Israelin siviililakia näillä alueilla. Se olisi täysin ristiriidassa kansainvälisen lain miehitykselle – joksi Amnesty tilanteen määrittelee – asettamien vaatimusten kanssa. Sen sijaan, että Amnesty ottaisi huomioon Israelin kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteet, se väittää, että juuri näiden erillisten oikeusjärjestelmien olemassaolo [Israelissa, Länsirannalla ja Gazassa] on yksi tärkeimmistä välineistä, joiden avulla Israel pirstoo palestiinalaisia ja panee täytäntöön sorto- ja ylivaltajärjestelmäänsä.

9. Maankäyttö

Amnesty ajaa yhden valtion mallia, jonka mukaan Israelin pitäisi kohdella omia arabikansalaisiaan samalla tavalla kuin Länsirannalla asuvia palestiinalaisia, ja julistaa ilman perusteellista analyysia kansalaisille ja ei-kansalaisille kuuluvista erilaisista oikeuksista:

Israelin valtio on perustamisestaan lähtien toteuttanut massiivisia ja julmia maa-alueiden haltuunottoja, joilla palestiinalaisilta on pakkolunastettu maata ja heidät on eristetty maastaan ja kodeistaan. Vaikka Israelin ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden palestiinalaisiin sovelletaan erilaisia oikeus- ja hallintojärjestelmiä, Israel on käyttänyt samankaltaisia maan pakkolunastustoimenpiteitä kaikilla alueilla juutalaistamispolitiikan puitteissa, jonka tavoitteena on maksimoida juutalaisten määräysvalta alueilla ja samalla rajoittaa tehokkaasti palestiinalaiset asumaan tiheään asutuilla erillisalueilla, jotta heidän läsnäolonsa olisi mahdollisimman vähäistä.

Tämän väitteen kanssa on vahvasti ristiriidassa se, että Israelin hallitus käynnisti joulukuussa 2015 viisivuotisen 15 miljardin NIS:n suuruisen suunnitelman Israelin ei-juutalaisten kaupunkien kehittämiseksi muun muassa suunnittelua ja rakentamista parantamalla. Israelin hallituksen suunnitteluviranomaisen mukaan kaikista vuonna 2020 myönnetyistä asuntoluvista lähes 38 prosenttia kohdistui arabiyhteisöissä sijaitseviin asuntoihin – lähes kaksinkertainen osuus maan arabiväestön määrään verrattuna.

Länsirannan palestiinalaisten rakennusten purkamisen suhteen Amnesty ei ota huomioon, että purkutoimien laillisuus tarkastetaan useaan kertaan oikeudellisesti ja että palestiinalaiset käyttävät säännöllisesti oikeuttaan valittaa Israelin tuomioistuimiin estääkseen niiden täytäntöönpanon. Samoin järjestö jättää huomiotta monet pätevät syyt rakennuslupien epäämiselle, kuten turvallisuus-, terveys- ja ympäristönäkökohdat. (Lisätietoja Länsirannalla tapahtuvien purkutoimien israelilaisesta oikeudellisesta valvonnasta on NGO Monitorin julkaisussa Analysis of Lawyers for Palestinian Human Rights Complaint Regarding JCB).

Yhteenveto

Amnesty Internationalin versio apartheid-kampanjasta heijastaa täysin sen omaa poliittista tavoitetta, joka perustuu vaikean tilanteen hyväksikäyttöön juutalaisten suvereenin tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden mitätöimiseksi. Pohjimmiltaan Amnesty vaatii juutalaisvaltion eliminointia ja perustelee sen vääristelemällä kansainvälistä oikeutta, Israelin lakeja ja toimintatapoja ja puolustelemalla palestiinalaisterroristien tekemiä israelilaisten murhia. Tämä on valitettavasti juuri sitä, mitä voi odottaa järjestöltä, jossa kukoistaa Israelin vastainen delegitimointi- ja demonisointikulttuuri ja jonka mainetta ovat tahranneet antisemitistiset tapaukset.

—-
Alkuperäinen Lähde: Analyzing Amnesty’s Antisemitic Apartheid Attack (January 31, 2022)