Valheellinen karttasarja leviää netissä

26.5.2022

Tätä valheellista infografiikkaa käytettiin mm. suomalaisissa ylioppilaiskirjoituksissa aineistona syksyllä 2019. Infografiikan vihreän värin merkitys vaihtuu jokaisessa kuvassa. Vain viimeisessä se kuvaa palestiinalaisarabien hallinnossa olevia alueita.

KARTTASARJAN väitetään kuvaavan palestiinalaisarabien aluemenetyksiä vuodesta 1947 alkaen. Karttasarjan vihreän symbolivärin todellinen merkitys muuttuu kartasta toiseen ja johtopäätös kehityskulusta on sen tähden virheellinen. ALEMPI KARTTASARJA kuvaa johdonmukaisesti tosiasiallista hallintoa alueilla.

Virheellisen karttasarjan 1. kartassa vihreä ja valkoinen merkitsevät yhdessä Iso-Britannian mandaattialuetta, jolle Kansainliiton päätöksillä piti perustaa juutalaisten kansallinen kotimaa. Minkäänlaista arabihallintoa ei alueella ollut, vaan se oli ollut Turkin imperiumin alusmaata. Mandaattijärjestelmän tarkoitus oli perustaa itsenäisiä valtioita ensimmäisessä maailmansodassa hajonneiden imperiumien alueille. Sen puitteissa Lähi-itään perustettiin myös arabivaltiot Syyria, Irak, Jordania ja Libanon. Kansainliiton mandaattipäätökset vahvistettiin myöhemmin YK:n peruskirjassa, ja ne ovat kansainvälisen lain merkittäviä osia.

Kartan valkoinen väri merkitsee juutalaisten omistuksessa olleita maita. Mandaatin pinta-alasta nämä muodostivat noin 9 %. Alue oli ollut Turkin imperiumin hallinnassa useita satoja vuosia ennen 1. maailmansotaa. Turkin vallan alla maanomistus perustui monimutkaiseen feodaalijärjestelmän tyyppiseen systeemiin. Toisin sanoen, itsenäistä maata omistavaa talonpoikaisluokkaa ei alueella ollut, vaan maa oli Turkin hallinnon aikana maata omistivat suurmaanomistajat, jotka eivät yleensä edes asuneet alueella. Vuoden 1946 alussa angloamerikkalainen komitea vieraili alueella selvittämässä maan väestöoloja ja maan omistusta. Sen julkaisemasta raportista käy ilmi, että suurin osa (yli 70%) oli brittien hallinnoimaa ei-kenenkään-maata ja alle 20% oli arabien omistuksessa.*

Ensimmäisessä kartassa vihreä väri ei siis symboloi arabien maanomistusta, asuinalueita tai hallintoa alueella vaan mandaattialuetta, jolle kansainvälisten lainvoimaisten sopimusten perusteella tuli mahdollistaa juutalaisten kansallisen kodin uudelleenperustaminen. ALEMPI KARTTASARJA kuvaa alueen hallintoa todenmukaisesti.

***

VIRHEELLISEN KARTTASARJAN 2. kartta kuvaa YK:n yleiskokouksen 29.11.1947 hyväksymää ehdotusta mandaattialueen jakamisesta juutalaisvaltioon ja arabivaltioon. Ehdotuksen taustalla oli se, että Iso-Britannia oli ilmoittanut luopuvansa huoltohallinnosta ja ympäröivät arabimaat uhkasivat sodalla, mikäli juutalaisyhteisö itsenäistyy. Koska arabit eivät hyväksyneet ehdotusta, sen perusteella ei edetty kansainväliseen sopimukseen eikä siitä tullut kansainvälistä lakia. YK:n yleiskokouksen ehdotus jäi pelkäksi ehdotukseksi, jolla uhkaava sota yritettiin torjua. Yleiskokouksen päätöksillä ei ole kansainvälistä lakia muodostavaa asemaa, eikä yleiskokouksella ole oikeutta muuttaa YK:n peruskirjaa, jossa Kansainliiton mandaattipäätökset ja niiden alaisten kansojen oikeudet vahvistettiin samalla kun ne muutettiin YK:n huoltohallintoalueiksi.

Virheellisen karttasarjan vihreä väri merkitsee jakosuunnitelmassa YK:n arabeille ehdottamia maa-alueita.

Koska yleiskokouksen ehdotuksella ei ollut tosiasiallista tai lainvoimaista merkitystä alueiden hallintaan, se on jätetty pois ALEMMASTA KARTTASARJASTA.

***

VIRHEELLISEN KARTTASARJAN 3. kartassa ollaan Israelin itsenäistymisen jälkeisessä ajassa. Kun Iso-Britannia vetäytyi alueelta toukokuussa 1948, juutalaisyhteisö julisti Israelin valtion syntyneeksi. Israel tarjosi rauhaa naapurivaltioille ja kansalaisuutta kaikille alueensa asukkaille, mutta monet arabijohtajat kehottivat arabeja pakenemaan alueelta, jotta he voisivat palata sodan voittajina. Israelin julistauduttua 14.5.1948 itsenäiseksi kuuden arabimaan joukot hyökkäsivät sen kimppuun kaikilta rintamilta. Keväällä 1949 solmittujen tulitaukosopimusten mukaan Israel hallitsi valkoisella merkittyä osaa maa-alasta, Egypti miehitti laittomasti Gazaa ja Jordania miehitti laittomasti Jordan-joen länsirantaa.

Miehitys ei sinällään ole laiton toimenpide sodassa. Sen laittomuuden määrittelee ennen kaikkea se, onko alue otettu haltuun hyökkäyksen seurauksena vai puolustuksellisena toimenpiteenä. Miehityksen määritelmään kuuluu myös, että alue on aiemmin kuulunut jonkin toisen valtion suvereniteetin alle. Gaza ja Jordan-joen Länsiranta (Juudea ja Samaria) olivat osa brittiläistä mandaattia, jolle kansainvälisen lain mukaan piti perustaa juutalainen kansallinen koti. Etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille kuuluivat kansalaisoikeudet, mutta kansallinen itsemäärääminen alueella piti kansainvälisten sopimusten mukaan kuulua juutalaiselle kansalle. Edellinen suvereeni hallitsija alueella oli Turkin imperiumi, joka luopui alueiden suvereniteetista 1. maailmansodan jälkeisissä Kansainliiton johdolla käydyissä neuvotteluissa.

Israelin itsenäisyyssodan seurauksena syntyi n. 800 000 palestiinalaisarabin pakolaisongelma. Israeliin jääneet n. 150 000 arabia saivat Israelin kansalaisuuden ja samat oikeudet muiden israelilaisten kanssa. Vihollisuuksien tähden arabimaista pakeni tai karkotettiin n. 800 000 juutalaista, joista tuli Israelin kansalaisia.

Vihreä väri kuvaa virheellisen karttasarjan 3. kartassa Egyptin ja Jordanian laittomia miehityksiä, ei palestiinalaisarabien hallinnoimia tai omistamia alueita.

***

VIRHEELLISEN KARTTASARJAN 4. kartassa on ohitettu vuosina 1967 ja 1973 käydyt sodat, joissa Israel joutui puolustautumaan arabivaltioiden hyökkäystä vastaan. Vuonna 1967 käydyssä Kuuden päivän sodassa, jonka arabimaat aloittivat hyökkääjinä, Israel sai haltuunsa Gazan, Jordan-joen länsipuolen, Golanin kukkulat ja Siinain niemimaan. Israel luovutti Siinain niemimaan Egyptille vuonna 1979 solmitun rauhan seurauksena. Karttasarja ohittaa nämä kehityskulut täysin ja hyppää suoraan vuoteen 1993, jolloin Israel ja Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) sopivat rauhanprosessin periaatteista.

Sopimuksen mukaan Israel luovutti prosessin ensimmäisessä vaiheessa osia Länsirannasta ja Gazasta palestiinalaisten itsehallintoon. Palestiinalaishallinnon puolestaan sitoutui prosessin ensimmäisessä vaiheessa luopumaan Israel-vastaisesta terrorista, terroriin kiihottamisesta ja päämäärästään tuhota Israel. Se ei ole pitänyt yhtäkään näistä perustavaa laatua olevista sitoumuksistaan, vaan päinvastoin kiihdyttänyt terroria. Oslon prosessi epäonnistui jo 1994 lisääntyneeseen terroriin ja itsemurhaiskuihin, mutta järkyttäviin mittasuhteisiin palestiinalaisterrori paisui vuosina 2000-2005 käydyssä toisessa kansannousussa. Länsirannalta Israeliin tulleet palestiinalaisitsemurhaiskijät räjäyttivät israelilaisia busseja, kauppakeskuksia ja ravintoloita ja murhasivat yli 1100 israelilaista ja vammauttivat useita tuhansia.

Terrorijärjestö Hamas on ampunut rauhanprosessin aikana tuhansia raketteja israelilaisiin siviilikohteisiin, polttanut leijoihin ja ilmapalloihin sidotuilla sytykkeillä satoja hehtaareja israelilaisia viljelmiä ja uhannut israelilaisia siviiliasutuksia terrori-iskuin maan alle kaivamiensa taistelutunneleiden kautta. Palestiinalaisterrori on pakottanut Israelin suojautumaan mm. turva-aidalla, kulkurajoituksilla ja puolustuksellisilla asejärjestelmillä, kuten Iron Dome -rakettitorjuntajärjestelmällä.

***

MOLEMPIEN KARTTASARJOJEN VIIMEISESSÄ KARTASSA VIHREÄ VÄRI kuvaa ensimmäisen kerran palestiinalaisarabien hallintoa alueella.

*Survey of Palestine, Prepared in Dec 1945 and Jan 1946 for the Information of the Anglo-American Committeeof Inquiry, Volume 1, s. 257